Lukeminen lapsesta ja lapselle

Ollessani raskaana en ollut juurikaan kiinnostunut lukemaan lapsen kasvatuksesta tai oikeastaan mistään koko aiheeseen liittyvästä. En liittynyt mammapalstoille enkä jaksanut niitä lukea muutenkaan. Pääasiassa ihmettelin miten koko aihe ketään voisi niin intohimoisesti kiinnostaa. Yhden opuksen ostin kotoisesta Akateemisesta Kirjakaupasta ja sekin liittyi pääosin siihen mitä vatsani sisällä missäkin vaihetta raskautta tapahtui. Sen verran lahjakkaasti olin unohtanut biologian tuntien opit, että kertaus todellakin teki terää.
Mutta annas olla kun sain palleron syliini ja mukana ei tullut käyttöohjetta...aloitin aika ankaran lukemisen kaikkeen käytännön asioihin liittyvästä ja myös siitä kasvatuksesta. Sain kuulla useaan otteeseen, että mitä ihmettä sä nyt luet, anna mennä omalla painolla. Mutta pakkohan jostain oli saada faktaa siitä kuinka kauan pulloja oikeaoppisesti keitetään ja miten hoidetaan esim. vauvan flunssaa kotikonstein. Lukeminen ei siis mennyt hukkaan vaan lievensi epävarmuuteni tasoa ja hyvin on pärjätty.
Koska lapseni on tällä hetkellä kotihoidossa ja opetan hänet itse syömään, puhumaan ja käymään potalla yms., olen mielelläni kerännyt tietoa. Se ei tarkoita sitä, että pyrin täydellisyyteen, vaan yritän nyt ensikertalaisena jotenkin selviytyä näistä haasteista kunnialla. Kun kokemusta ei ole, niin ei ole kyllä ollut hajuakaan missä vaiheessa mini-ihmisen tulisi tehdä tarpeensa pottaan eikä vaippaan. Onneksi näissäkin opeissa on sen verran variaatioita ettei aina tarvitse noudattaa sitä ankarinta neuvoa vaan sitten on aika käyttää sitä omaa järkeä.
Nyt kun tässä on kohta puolitoista vuotta harjoiteltu, niin niitä omia mielipiteitäkin alkaa jo ihan "kivasti" löytymään. Ei kaikesta tarvitse julkisesti vaahdota, mutta mitä mielessäni joskus ajattelen, niin se on sitten toinen juttu...ja kukapa ei niin tekisi.
Ajattelin ottaa nyt kantaa lapselle lukemisen tärkeyteen. Olen ollut opiskeluaikanani tekemisissä lastenkirjojen kanssa ja jo silloin sain oppia niiden tärkeydestä lapsen puheen kehitykselle. Meillähän nämä ensimmäiset sanat ovat nyt juuri ajankohtaisia. Sain tässä hiljattain kuulla terveydenhoitoalan ammattilaisesta, joka ihan tosissaan kertoi miten hänen lapsensa puhe kehittyy hienosti katsomalla lastenvideoita??? Jo näin amatööri/ensikertalaisäitikin on lukenut sen verran perusoppaasta, että nimenomaan lukeminen lapselle kehittää hänen puhetta ja videoista ei ole juuri mitään hyötyä. Toki meilläkin puuhapeteä katsotaan mutta ei sen vuoksi, että siitä olisi oikeasti jotain hyötyä, vaan sen vuoksi, että mies viihtyy :). Kohtuudella tietenkin, mutta katsotaan. Pikkukakkonenkin on mielestäni edelleen varsin rakastettava. Lääkiksessä oleva siskoni juuri kertoi heidän luennollaan käsiteltäneen tutkimusta lasten puheen kehityksestä. Oli verrattu lapsiryhmiä, joille luettiin tai he katsoivat lastenohjelmia. Niiden puhekyky joille luettiin, kehittyi paremmin. Eli uusinkin tutkimustieto tukee käsitystä edelleen.

Aurinkoista maanantaita ja niin kuin Hesarin kirjoituksessa kiiteltiin meitä veronmaksajia lapsiperheen näkökulmasta -meillä on hienot kirjastot!

Vessalukemista

Sitä en suosittele kenellekään, koska pitkään istumisen on todettu olevan epäterveellistä ;).
Meillä WC:t pyöri ajatuksissamme raskausaikanani, koska silloin niiden remontit suunniteltiin ja toteutettiin. Muutoksen kokivat alakerran pikkutoilet ja yläkerran kylpyhuone. Alusta asti oli selvää, että emme käytä keraamisia kaakeleita vaan luonnonkivilaattaa seinissä ja lattioissa sekä tasoissa kiveä. Kummatkin WC:t haluttiin johdonmukaisesti samaan tyyliin ja niihin käytettiin samoja pintamateriaaleja ja kalusteita.
Mieheni on vieraillut moneen otteeseen ja minäkin pari kertaa Veronan maailman suurimmilla kivimessuilla. Siellä näkee kaiken maailman kauniit kivet mutta mä olen erityisen ihastunut italialaiseen kalkkikiveen ja marmoriin. Marmorista tulee usein mieleen Carraran hiukan harmaaseen vivahtava marmori mutta se on vain alkusoittoa...esimerkiksi täysin vitivalkoinen Bianco Nuvolato -marmori on taas aivan jotain muuta.
Me päätimme valita italialaista kalkkikiveä. Seinät laatoitettiin suurilla 30x60 Travertino Classico -laatoilla. Tämä huokoinen kivi on pintakäsitelty sementillä, eli reiät tukittu. Tasot ovat samaa kiveä mutta niiden pintakäsittely on eri. Ne on sivelty kirkkaalla liima-aineelle, jolloin huokoiset reiät näkyy ja antaa rustiikin tuntua mutta pinta on käsin kosketeltaessa täysin sileä. Lattian mosaiikkilaatta on myös samaa kiveä ja siinä on lisäksi tumman ruskeaa Travertino Nocea. Italiassa näitä ihania kalkkikiviä näkyy usein julkisissa tiloissa ja hotelleissa.
Alakerran saunaosastomme odottaa vielä remontoijaa ja väriäkään ei ole vielä päätetty. Kotimme on aika maanläheinen ja mitään hirveän räväkkää sinne tuskin tulee. Tummanharmaa marmori on kyllä aika varteenotettava vaihtoehto. Kun vietimme hääyötä Kämpissä, oli huoneemme kylpyhuone kauttaaltaan tummanharmaata marmoria ja se näytti tosi kauniilta, tosin sitä voisi raikastaa vielä valkoisella. Mutta sen aika ei ole vielä.

New York -se lapsiystävällisempi kaupunki

Matkustin ensimmäisen kerran lapsen kanssa New Yorkiin viime marraskuussa. Olen lomaillut USAssa  omassa lapsuudessani ja aikuisena, idässä ja lännessä, sekä opiskelin yliopistovaihdossa Etelävaltiossa. Joten väitän tietäväni jotain sikäläisestä palvelualttiudesta ja ystävällisyydestä. Toki jollekin herää nyt ajatus teennäisestä hymystä. Mutta, jos saan palvelua kaupoissa ja ravintoloissa ja asiani hoituvat muutenkin mutkattomasti, niin sama se mulle on miten aidosti hymy puoleeni suodaan. Kohteliaisuus on mielestäni aina hyvä juttu. Ja kyllä musta tuntui vietettyäni pikkukaupungissa vähän pidemmän aikaa, että ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita siitä kuka olen ja millainen on kotimaani.
Nyt tuli kuitenkin yllätyksenä se, miten lapsiystävällinen kaupunki on New York. Rullasimme rattailla ihmisvilinässä ja tuntui, että aina saimme tietä ja tilaa. Ja ihmiset, siis jopa teinit jaksoivat ihastella meidän 1v.1kk. ikäistä poikaamme ja ihan kadulla vastaan tullessa. Kaupanmyyjistä ja tarjoilijoista puhumattakaan...he käyttäytyivät kun pikkuisemme olisi ainoa lapsiasiakas ja jaksoivat leperrellä loputtomasti.
Lomaviikkomme oli Thanksgiving -viikko ja kaupungissa oli vielä normaalia enemmän ihmisiä ja hulinaa ja alennusmyyntejä. Black Friday alkoi meidän perheessä aamuyöllä, kun aikaero laittoi rytmit sekaisin. Me hyödynnettiin herääminen ja kipaistiin kaupoille siinä 06.00 aikaan. Se oli oikeastaan ainoa aika mennä tsekkaamaan alennusmyynnit jos siltä tuntuu, koska yöshoppaajat olivat jo menneet nukkumaan ja klo 09.00 kadut olivat mustanaan väkeä. Hauska reissu oli esim. Victoria's Seacretille palleroisen kanssa kahdestaan kun mieheni pistäytyi muualla. Liikkeessä olimme ainoat asiakkaat kuuden myyjän kanssa. Joululaulut soivat, yksi myyjistä jorasi rattaissa istuvan poikani kanssa, joka kikatti ja minä sain rauhassa tehdä ostoksia :). Koko kaupungissa ei tuntunut siltä, niin kuin välillä täällä, että anteeksi, että vaununi on olemassa. Stockan hissiin on yleensä aina tunkemassa ensin teini tai seniori ja sitten katsotaan, että hyvänen aika meinataanko nuo vaunutkin tänne änkeä. Harvoin annetaan tietä ja hymyillään lapselle. Tuoreena äitinä en ennen tätä juurikaan ajatellut. Oikeastaan hyväksyin sen, että liikun kaupungilla mutta yritän varoa muita parhaani mukaan. New York avasi silmäni; miksi mun pitäisi pyydellä anteeksi maksavana asiakkaana lastani. Lapsista kasvaa uusia asiakkaita ja kulttuurin kuluttajia. Ja hei, ne nyt vaan on osa elämää ja kaupunkikuvaa.


Macy's thanksgiving parade

Rahikaisen uusi elämä

Pikkuruinen perintö-rahini on ollut käytössä ainakin 1900-luvun alussa mutta en tiedä sen tarkkaa ikää. Pitäisi ehkä pistäytyä Antiikkia Antiikkia -ohjelmassa :). Se on minulle erityisen rakas, sillä kun lapsuudessani kyläiltiin isosedälläni, oli se juuri sopiva istuin pienelle tytölle. Rahin päällinen oli huonossa kunnossa ja olen verhoillut sen valkoisella alcantaralla, ihan niittipyssyllä niittasin kankaan rahin alaosaan. Edelleen rahi nitisee ja natisee mutta se on käytössä ja jo nyt puolitoistavuotiaamme istuskelee siinä mielellään olohuoneessa leikkien lomassa.

Valmistaudutaan viikonloppuun. Tiedossa on ystäviä, perheen yhteistä aikaa ja minulla hiukan tilinpäätöshommia.

Keittiökeskustelua

Suomalaiset rakastavat graniittia, totesi eräs keittiömyyjä. Ja miksi ei rakastaisi? Olen asunut kolme kertaa remontin keskellä; ensin pikkuasunnossa, sitten tilavammassa asunnossa Kruununhaassa, joka koki täydellisen muodonmuutoksen ja nyt on vuorossa puutalo. Joka kerta on keittiööni löytänyt tiensä graniittitaso, tosin Krunassa yhden seinän taso oli puuta. No tämä lämpimäksi kehuttu ja kaunis puutaso olikin sitten käytössä aivan jotain muuta kuin kivi. Kuumaa peltiä siihen oli turha kuvitellakaan laskevansa ilman alustaa ja marjat yms. värjäävät elintarvikkeet käsittelin visusti kivellä. Mutta tulipahan kokeiltua.

Täällä remontoitiin keittiö niin, että rungot jätettiin ja niitä maalattiin ja vaihdettiin ovet, vetimet ja tasot. Keittiön malli on hyvä ja samoin hyllyt, niin mitäs niitä turhaan purkamaan. Koneista vaihdettiin vain liesi. Pari jääkaappi/pakastinyhdistelmää ja astianpesukone eivät ole rosteria vaan valkoiset ja meille siis kakkosvaihtoehto mutta toimivia laitteita emme missään nimessä vaihda. Sitten kun tulevat tiensä päähän, hankimme sen ykkösvaihtoehdon.

Tasoksi valitsimme mustimman graniitin mitä löytyy ja se on Nero Assoluto. Välitilan vanhojen kaakeleiden päälle liimattiin valkoinen komposiitti, joka siis valmistetaan kivimassasta ja liima-aineista. Tämä komposiitti on erittäin helppo asentaa ja se on osoittautunut käytössä aivan mielettömän hyväksi. Tahrat eivät paista samalla tavalla kuin lasissa tai rosterissa välitilassa ja se on helppo pyyhkiä. Ei tarvitse kiillottaa.

Riviera Maisonin ihania juttuja löytyy tästä kodista sieltä ja täältä.

Tämän koripunosalusen ja kuvun löysin Kauniaisista Pannacotasta.

Vauvan huoneesta pojan huoneeksi

Vauvan huone sisustettiin entiseen kirjastohuoneeseen ja kirjahylly siirtyi alakertaan vierashuoneeseen, joka myös remontoitiin alusta loppuun. Vauva nukkui ensimmäisen vuotensa meidän makuuhuoneessa ja siirtyi siitä luontevasti melkein viereiseen huoneeseen. Huone ei ole iso ja nyt siellä on pinnasänky sekä taaperon sänky odottamassa. Kun päästään vauvansängystä ja hoitopöydästä, saadaan huoneeseen lisää tilaa leikkeihin.

 Huoneen takaseinän maalasin Tikkurilan metallinhohtoisella harmaalla maalilla.

Uudet kirjat pääsivät hyllyyn (osa jo syötyjä) ja minun ja mieheni vanhat lastenkirjat odottavat kaapissa toista hyllyä.

Ensimmäiset kengät. Poikamme isotäti hemmottelee ihanilla vaatetuliaisilla.

Tuoli on mieheni opiskelukämpän vanha kulahtanut ruokapöydän koivutuoli, jonka olen hionut ja maalannut kalustemaalilla. Päällystin sen Linumin vahvalla vahamaisella kankaalla.

Huoneen lattia oli kokeilu ja sellaiseksi saa jäädäkin. Parketti hiottiin sähkökäyttöisellä pienellä hiomakoneella ja valkolakattiin. Tulos ei ole siisti ja se naarmuuntuu yllättävän helposti. Lattia laitetaan uusiksi maaliskuussa koko yläkertaan.

Portaat valmistuivat

Portaat remppasin itse alusta loppuun, vaikka yleensä meillä päätekijä on mieheni. Se täytyy myöntää, että vanhoista ja kuluneista mäntyportaista ei saa uusia mutta olen lopputulokseen tyytyväinen ja se kai on pääasia, kun itse niiden kanssa asun. Juteltuani ammattilaisen kanssa tiesi hän kertoa, että paras lopputulos saadaan, kun portaat puretaan ja osat maalataan erikseen. Meille se ei tullut kysymykseen, koska portaat ovat käytössä koko ajan. 

Hioin ja maalasin portaat viiteen kertaan. Ensin pohjamaali, joka auttoi Betolux-lattiamaalia tarttumaan ja sen jälkeen neljä kerrosta lattiamaalia. Kaiteet maalasin kolmeen kertaan kalustemaalilla.

Hyvä vinkki löytyi netistä; porrasosat kannattaa maalata siten, että aina keskitytään joka toiseen askelmaan kerralla ja ne askelmat, joihin voidaan astua, merkataan wc-paperirullilla. Porrasremonttini kesti parisen viikkoa, koska hioin ja maalasin aina pojan palleroni päiväuniaikaan ja iltaisin, kun hän meni nukkumaan. Kärsivällisyys kuitenkin kannatti, koska maalikerrokset saivat rauhassa kuivua.

Portaikon seinän ja yhden takkahuoneen seinistä maalasin harmaaksi. Seinää on korjattu kivellä ja terassin ovenpielet listoitettu kivellä.