Elämäni kotiäitinä alkoi vuonna 2011.

Kodin kaunistajana ruokailuryhmä; pöytä Arabescato-marmoria ja Arne Jacobsenin Seiska-tuolit.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

New York -se lapsiystävällisempi kaupunki

Matkustin ensimmäisen kerran lapsen kanssa New Yorkiin viime marraskuussa. Olen lomaillut USAssa  omassa lapsuudessani ja aikuisena, idässä ja lännessä, sekä opiskelin yliopistovaihdossa Etelävaltiossa. Joten väitän tietäväni jotain sikäläisestä palvelualttiudesta ja ystävällisyydestä. Toki jollekin herää nyt ajatus teennäisestä hymystä. Mutta, jos saan palvelua kaupoissa ja ravintoloissa ja asiani hoituvat muutenkin mutkattomasti, niin sama se mulle on miten aidosti hymy puoleeni suodaan. Kohteliaisuus on mielestäni aina hyvä juttu. Ja kyllä musta tuntui vietettyäni pikkukaupungissa vähän pidemmän aikaa, että ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita siitä kuka olen ja millainen on kotimaani.
Nyt tuli kuitenkin yllätyksenä se, miten lapsiystävällinen kaupunki on New York. Rullasimme rattailla ihmisvilinässä ja tuntui, että aina saimme tietä ja tilaa. Ja ihmiset, siis jopa teinit jaksoivat ihastella meidän 1v.1kk. ikäistä poikaamme ja ihan kadulla vastaan tullessa. Kaupanmyyjistä ja tarjoilijoista puhumattakaan...he käyttäytyivät kun pikkuisemme olisi ainoa lapsiasiakas ja jaksoivat leperrellä loputtomasti.
Lomaviikkomme oli Thanksgiving -viikko ja kaupungissa oli vielä normaalia enemmän ihmisiä ja hulinaa ja alennusmyyntejä. Black Friday alkoi meidän perheessä aamuyöllä, kun aikaero laittoi rytmit sekaisin. Me hyödynnettiin herääminen ja kipaistiin kaupoille siinä 06.00 aikaan. Se oli oikeastaan ainoa aika mennä tsekkaamaan alennusmyynnit jos siltä tuntuu, koska yöshoppaajat olivat jo menneet nukkumaan ja klo 09.00 kadut olivat mustanaan väkeä. Hauska reissu oli esim. Victoria's Seacretille palleroisen kanssa kahdestaan kun mieheni pistäytyi muualla. Liikkeessä olimme ainoat asiakkaat kuuden myyjän kanssa. Joululaulut soivat, yksi myyjistä jorasi rattaissa istuvan poikani kanssa, joka kikatti ja minä sain rauhassa tehdä ostoksia :). Koko kaupungissa ei tuntunut siltä, niin kuin välillä täällä, että anteeksi, että vaununi on olemassa. Stockan hissiin on yleensä aina tunkemassa ensin teini tai seniori ja sitten katsotaan, että hyvänen aika meinataanko nuo vaunutkin tänne änkeä. Harvoin annetaan tietä ja hymyillään lapselle. Tuoreena äitinä en ennen tätä juurikaan ajatellut. Oikeastaan hyväksyin sen, että liikun kaupungilla mutta yritän varoa muita parhaani mukaan. New York avasi silmäni; miksi mun pitäisi pyydellä anteeksi maksavana asiakkaana lastani. Lapsista kasvaa uusia asiakkaita ja kulttuurin kuluttajia. Ja hei, ne nyt vaan on osa elämää ja kaupunkikuvaa.


Macy's thanksgiving parade

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti