Elämäni kotiäitinä alkoi vuonna 2011.

Kodin kaunistajana ruokailuryhmä; pöytä Arabescato-marmoria ja Arne Jacobsenin Seiska-tuolit.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lukeminen lapsesta ja lapselle

Ollessani raskaana en ollut juurikaan kiinnostunut lukemaan lapsen kasvatuksesta tai oikeastaan mistään koko aiheeseen liittyvästä. En liittynyt mammapalstoille enkä jaksanut niitä lukea muutenkaan. Pääasiassa ihmettelin miten koko aihe ketään voisi niin intohimoisesti kiinnostaa. Yhden opuksen ostin kotoisesta Akateemisesta Kirjakaupasta ja sekin liittyi pääosin siihen mitä vatsani sisällä missäkin vaihetta raskautta tapahtui. Sen verran lahjakkaasti olin unohtanut biologian tuntien opit, että kertaus todellakin teki terää.
Mutta annas olla kun sain palleron syliini ja mukana ei tullut käyttöohjetta...aloitin aika ankaran lukemisen kaikkeen käytännön asioihin liittyvästä ja myös siitä kasvatuksesta. Sain kuulla useaan otteeseen, että mitä ihmettä sä nyt luet, anna mennä omalla painolla. Mutta pakkohan jostain oli saada faktaa siitä kuinka kauan pulloja oikeaoppisesti keitetään ja miten hoidetaan esim. vauvan flunssaa kotikonstein. Lukeminen ei siis mennyt hukkaan vaan lievensi epävarmuuteni tasoa ja hyvin on pärjätty.
Koska lapseni on tällä hetkellä kotihoidossa ja opetan hänet itse syömään, puhumaan ja käymään potalla yms., olen mielelläni kerännyt tietoa. Se ei tarkoita sitä, että pyrin täydellisyyteen, vaan yritän nyt ensikertalaisena jotenkin selviytyä näistä haasteista kunnialla. Kun kokemusta ei ole, niin ei ole kyllä ollut hajuakaan missä vaiheessa mini-ihmisen tulisi tehdä tarpeensa pottaan eikä vaippaan. Onneksi näissäkin opeissa on sen verran variaatioita ettei aina tarvitse noudattaa sitä ankarinta neuvoa vaan sitten on aika käyttää sitä omaa järkeä.
Nyt kun tässä on kohta puolitoista vuotta harjoiteltu, niin niitä omia mielipiteitäkin alkaa jo ihan "kivasti" löytymään. Ei kaikesta tarvitse julkisesti vaahdota, mutta mitä mielessäni joskus ajattelen, niin se on sitten toinen juttu...ja kukapa ei niin tekisi.
Ajattelin ottaa nyt kantaa lapselle lukemisen tärkeyteen. Olen ollut opiskeluaikanani tekemisissä lastenkirjojen kanssa ja jo silloin sain oppia niiden tärkeydestä lapsen puheen kehitykselle. Meillähän nämä ensimmäiset sanat ovat nyt juuri ajankohtaisia. Sain tässä hiljattain kuulla terveydenhoitoalan ammattilaisesta, joka ihan tosissaan kertoi miten hänen lapsensa puhe kehittyy hienosti katsomalla lastenvideoita??? Jo näin amatööri/ensikertalaisäitikin on lukenut sen verran perusoppaasta, että nimenomaan lukeminen lapselle kehittää hänen puhetta ja videoista ei ole juuri mitään hyötyä. Toki meilläkin puuhapeteä katsotaan mutta ei sen vuoksi, että siitä olisi oikeasti jotain hyötyä, vaan sen vuoksi, että mies viihtyy :). Kohtuudella tietenkin, mutta katsotaan. Pikkukakkonenkin on mielestäni edelleen varsin rakastettava. Lääkiksessä oleva siskoni juuri kertoi heidän luennollaan käsiteltäneen tutkimusta lasten puheen kehityksestä. Oli verrattu lapsiryhmiä, joille luettiin tai he katsoivat lastenohjelmia. Niiden puhekyky joille luettiin, kehittyi paremmin. Eli uusinkin tutkimustieto tukee käsitystä edelleen.

Aurinkoista maanantaita ja niin kuin Hesarin kirjoituksessa kiiteltiin meitä veronmaksajia lapsiperheen näkökulmasta -meillä on hienot kirjastot!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti