Mistähän ne pienet pojat onkaan tehty?

Olen miettinyt sukupuolineutraalia kasvatusmallia ja sitä, toteutetaankohan me moista ja minkä verran ylipäätään haluamme toteuttaa. Se täytyy myöntää etten ole ostanut pojalleni vaaleanpunaisia vaatteita vielä mutta punaisia kylläkin. Kuitenkin enimmäkseen hänellä on sinistä, koska pidän itse väristä. Lelut ovat suurimmaksi osaksi tulleet lahjoina ja ne ovat varsin sopivia pojille mutta kirjat ja eläimet, joilla hän paljon puuhastelee ovat neutraaleja. Haluan tukea pojassakin empatian tunteita ja hoitoviettiäkin ja hankimme hänelle nuken jos se vain yhtään kiinnostaa, mutta tähän asti ei ole kiinnostanut. Hänellä on nalleja ja muita pehmoleluja mutta nekin saavat olla aika lailla rauhassa. Ainoastaan unileluja halitaan antaumuksella. Sen sijaan autoja ja kulkupelejä hän jaksaa järjestellä riviin ja ajella ympäriinsä. Joskus kun olemme kylässä, jossa on pieni tyttö ja olen näyttänyt nukkea, ei se saa minkäänlaista kiinnostusta heräämään mutta autot ja pallot sitäkin enemmän. Ja kummallista on sekin, että jos ulkoa kuuluu vaan minkäänlaisen menopelin ääni, hän ryntää ikkunaan jos ehtisi edes vähän vilkaista. Tähän emme ole johdattaneet. Pojat taitavat todellakin olla poikia. Ja saa hän ollakin. Mitäs sitä nyt väkisin veivaamaan tyttöjen juttuihin. Mutta kuitenkin haluan osoittaa, että hänen ei tarvitse olla äijämäinen riehuja nyt eikä koskaan vaan hänen rauhallinen luonteensa saa viedä ja sen mukaan sitten joskus ihmetellään esimerkiksi harrastusvalintoja.

Kotona malli on se, että äiti remppaa myös ja isikin laittaa ruokaa. Siivous tosin on nykyään enemmän mun kontolla, koska olen kotona ja ehdin hyvin tässä muun ohella. Meidän taitaa olla helpointa opettaa sukupuolisuvaitsevaisuutta näyttämällä itse mallia, että kaikki pystyvät tekemään kaikkea sukupuolesta riippumatta. Haluan, että lapsi pitää myös normaalina esimerkiksi perheitä, joissa voi olla kaksi äitiä tai kaksi isää. Ja lapsethan syntyvät suvaitsevaisina, meistä vanhemmista se on sitten kiinni. 

Kaikki kokkaa.

Emile Henryn Tagine-padassa voi valmistaa myös intialaista ruokaa. Perjantaina ystäväperheellemme mieheni valmisti intialaisittain kanaa ja lammasta.

Lauantain kruunasi ystävät, joita nähtiin pitkästä aikaa. Nyt olin vuorostani minä kokkina ja tein Rachel Rayn innoittamana texmex hampurilaisia. Guacamole valmistumassa.

Tuliaiskukat piristävät ihanasti vielä tätä harmaata maanantaita :).

Kevät keikkuu

Kevään uuden ja tuoreuden viehätykseen ei ikinä kyllästy. Kun marjat saapuvat ulkomyyntiin, olkoonkin sitten ulkomaalaisia, on päästävä heti maistamaan kesän makuja. Pihakin on vielä kovin luminen mutta pienikin auringon lämpö ilahduttaa liian pitkän talven jälkeen.
Tällä viikolla kävimme Kevät-messuilla fiilistelemässä tunnelmaa ja tutustumassa uusiin ideoihin pihaan liittyen. Tarvittavat kalusteet meillä jo on ja mitään suurempaa ei ole hankintalistalla. Kasvit olivat mielessäni mutta en oikeastaan saanut niiden suhteen hirveästi irti messuilta. Väkeä riitti ja siemenistä ja sipuleista en ajatellut kesäkukkia kasvattaa vaan hankin ne sitten loppukeväästä valmiiksi kasvatettuina.
Meidän pihastamme löytyy aiemmin istutettuja perennoja ja kaikkien nimiä en edes tiennyt mutta naapuritalon rouva on viherpeukalo ja hän on antanut vinkkejä kasvien hoidosta ja sopivuudesta mihinkin. Aika paljon olemme parina viime vuotena raivanneet pihaa ja leikelleet pensaita. Aitaa on uusittu ja maalattu ja takapihan lasitettua terassia kunnostettu. Mä olen sellainen etten halua mitään ylimääräistä rompetta ja tavaraa pihalle, vaan kaikki masiinat ja käyttöesineet säilytetään varastossa ja jo siisteys tuo viihtyvyyttä. Etu- ja takapiha eivät ole suuria mutta niissäkin on hommaa riittänyt. Raskaana ollessani raivasin villiintynyttä ruusupuskaa (kauheeta hommaa) ja istutin vadelmaa, punaistaviinimarjaa ja raparperia takapihalle. Kasvimaatakin olen ajatellut ja sille olisi jo valmiina pieni paikka. Katsotaan saanko sen toteutettua tänä vuonna. Ruohosipuli siellä on kasvanut jo parina vuotena :).
Etupihalla aion maalata/petsata puisen terassin harmaaksi, sävyä ei ole vielä päätetty. Lisäksi keskityn siellä kukkiin. Viime vuonna oikeastaan ihan vahingossa istutin oikeaoppisesti kaksi pionia, sillä ne lähtivät hyvin kasvamaan. Jälkeenpäin luin, että niiden istuttamisessa on oltava aika tarkkana. Kesäkukat ovat kauniita ruukuissa ja koreissa, joten niiden takia ei tarvitse nähdä suurta vaivaa. Joitain kukkia tai oksia laitetaan kesällä myös pariin vanhaan maitotonkkaan, jotka saamme kun käymme isovanhemmillani. Ihana suunnitella pihaa kun intoa riittää näin alkukeväästä. Helteisinä loppukesän päivinä into on jo lopahtanut mutta silloin onneksi riittääkin enää vain kastelu.

Syksyllä istutetut kukkasipulit tuovat kevään. Tämä on tosin vielä pihan ainoa kohta josta lumi on sulanut.

Maanantai on leivontapäivä

No siis oli meillä tänään mutta muuten leivotaan kun siltä tuntuu. Maatilalla isovanhemmillani kuitenkin leivottiin joka maanantai eikä siitä sen suuremmin sovittu, se oli itsestäänselvyys. Lapsuuteni kesinä maanantaisin leivinuuni oli lämpenemässä jo hyvissä ajoin heti lypsyn jälkeen ja herättyäni tiesin, että kohta on minunkin pikkukäsistäni apua kun leivotaan parisataa karjalanpiirakkaa, rieskoja, pullaa ja kakkuja. Sukulaisia oli kesäisin niin paljon tilalla, että kaikki meni. Vieläkin on ihana mennä isovanhemmilleni jos mummo on juuri leiponut (ja yleensä on), se tuntuu niin kotoisalta. Lapsuuden mallin vuoksi luultavasti pidän leipomisesta edelleen ja haaveeni olisi oma leivinuuni. Ehkä se haave joskus toteutuu.
Toivoakseni jonkinlainen jauhopeukalo tulisi myös omalle lapselleni ja nyt hän jo mielenkiinnolla katselee mitä teen ja kaikki kipot ainakin kiinnostavat.
Tänään leivoin paria suosikkipiirakkaani; sienipiirasta ja savuporopiirasta. Pidän keskiviikkona Lingon & Blåbär -lastenvaatekutsut ja sinne olen alkanut leipomaan tarjottavia. Ihana saada vanhoja ystäviä ja uusi mammakavereita kylään. Vieraat ovat aina hyvä juttu!

Sienipiiraaseen sain erinomaisen vinkin hyvältä tuttavaltani; täytteeseen metsäsienien ja purjon lisäksi mukaan laitetaan omenakuutioita. Kannattaa kokeilla!

Rutiinien rakastaja

Sanotaan, että rutiinit luovat lapselle turvaa mutta eikös se päde aikuisiinkin. Moni on todennut, että on aika mukavaa palata pyhien jälkeen normaaleihin arkirutiineihin. Mä olen oikein rutiinien rakastaja. On paljon rauhallisempi mieli kun arki pyörii normaalisti kaikkine juttuineen. Meidän viikko-ohjelmaan kuuluu taaperon kanssa keskiviikkoisin lounas Helsingissä Stockalla hyvässä seurassa. Samalla hoidetaan sukulaissuhteita. Lounastelut aloitimme vauvan ollessa pari kuukautta ja silloin hän usein nukkui koko toimituksen ajan. Stockan kasikerros valittiin paikaksi siksi, että siellä on tilaa, paljon syöttötuoleja ja paljon lapsia. Ei tarvitse jännittää jos omasta kuuluu ääntä :).
Tänään käytiin mehevää keskustelua rutiineista vauva/lapsiperheessä. Meidän vauva syntyi sellaisena, että hän nukkui 3h, söi ja nukkui 3h, vuorokaudet läpeensä. Niin ihmeen kellontarkasti poika toimi, että humpsahdimme jo melkein vahingossakin rutiinien maailmaan. Parin/kolmen kuukauden iässä hän alkoi nukkumaan öisin putkeen 6h ja puolivuotiaana 10-12h yöunia heräämättä. Hänellä on hyvät unenlahjat mutta luulen, että aika tarkat rutiinit ruoka-ajoissa myös edesauttavat. Välillä mulle esitetään kysymyksiä siitä, että miten jaksan katsoa kellosta ruoka-aikoja. Mutta sehän on osoittautunut erittäin hyväksi jutuksi. Lapsi syö nyt noin puolitoistavuotiaana 5 ateriaa päivässä ja aloittaa ja lopettaa puurolla ja hedelmillä/marjoilla. Olen huomannut, että valveilla ollessaan hän syö noin parin tunnin välein. Tuntuu, että saa olla koko ajan ruokailemassa mutta kaikki menee alas. Jos esim. iltapuuroa venytetään seitsemästä ysiin, on hän niin väsynyt ettei jaksa enää keskittyä syömiseen ja yö menee huonosti ja maitoa kaivataan aamuyöllä. Mutta jos ennakoimme ja puuro on seiskalta ennen kuin kukaan on liian väsynyt ja nälkä ei ole mennyt yli, uppoaa mahtava kupillinen. Ja mikä parasta, poika menee kasin aikaan nukkumaan masu täynnä ja tyytyväisenä (ei yliväsyneenä) ja me saamme omaa aikaa. Eli kun kuulen, että miten sitä nyt jaksaa kauheesti nähdä vaivaa tai nipottaa rutiineista ja nukkumaan menosta, voin todeta, että tämähän on juuri "laiskan" vanhemman lastenhoitoa parhaimmillaan. Pääsee niin paljon helpommalla kun lapsi on kylläinen (ei kitise sitä), menee nukkumaan aikaisin (jää omaa aikaa). Mutta se on tietenkin lapsesta kiinni nukuttaako öisin ja pysyykö terveenä. Kun sairastetaan, kaikki menee miten menee...mutta se onkin asia aivan erikseen.

Täytyy vielä Stockasta mainita sen verran, että kävimme katsomassa tänään lastenkenkiä, koska pikkuinen tarvitsee kesäkengät parin viikon päästä. Saimme kyllä todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Siinä ei auttanut tuijottaa merkkiä tai väriä vaan myyjä sovittu pojan jalkaan monet parit ennen kuin löydettiin juuri sopivat joka kohdasta. Ihan hyvää koulutusta samalla äidille :), että minkälainen kenkä tukee kehittyvää jalkaa.

Hänen oma rutiininsa on ojentaa ulkoilun jälkeen ulkovaatteet minulle yksi kerrallaan, että voin laittaa
ne kaappiin :).