Rutiinien rakastaja

Sanotaan, että rutiinit luovat lapselle turvaa mutta eikös se päde aikuisiinkin. Moni on todennut, että on aika mukavaa palata pyhien jälkeen normaaleihin arkirutiineihin. Mä olen oikein rutiinien rakastaja. On paljon rauhallisempi mieli kun arki pyörii normaalisti kaikkine juttuineen. Meidän viikko-ohjelmaan kuuluu taaperon kanssa keskiviikkoisin lounas Helsingissä Stockalla hyvässä seurassa. Samalla hoidetaan sukulaissuhteita. Lounastelut aloitimme vauvan ollessa pari kuukautta ja silloin hän usein nukkui koko toimituksen ajan. Stockan kasikerros valittiin paikaksi siksi, että siellä on tilaa, paljon syöttötuoleja ja paljon lapsia. Ei tarvitse jännittää jos omasta kuuluu ääntä :).
Tänään käytiin mehevää keskustelua rutiineista vauva/lapsiperheessä. Meidän vauva syntyi sellaisena, että hän nukkui 3h, söi ja nukkui 3h, vuorokaudet läpeensä. Niin ihmeen kellontarkasti poika toimi, että humpsahdimme jo melkein vahingossakin rutiinien maailmaan. Parin/kolmen kuukauden iässä hän alkoi nukkumaan öisin putkeen 6h ja puolivuotiaana 10-12h yöunia heräämättä. Hänellä on hyvät unenlahjat mutta luulen, että aika tarkat rutiinit ruoka-ajoissa myös edesauttavat. Välillä mulle esitetään kysymyksiä siitä, että miten jaksan katsoa kellosta ruoka-aikoja. Mutta sehän on osoittautunut erittäin hyväksi jutuksi. Lapsi syö nyt noin puolitoistavuotiaana 5 ateriaa päivässä ja aloittaa ja lopettaa puurolla ja hedelmillä/marjoilla. Olen huomannut, että valveilla ollessaan hän syö noin parin tunnin välein. Tuntuu, että saa olla koko ajan ruokailemassa mutta kaikki menee alas. Jos esim. iltapuuroa venytetään seitsemästä ysiin, on hän niin väsynyt ettei jaksa enää keskittyä syömiseen ja yö menee huonosti ja maitoa kaivataan aamuyöllä. Mutta jos ennakoimme ja puuro on seiskalta ennen kuin kukaan on liian väsynyt ja nälkä ei ole mennyt yli, uppoaa mahtava kupillinen. Ja mikä parasta, poika menee kasin aikaan nukkumaan masu täynnä ja tyytyväisenä (ei yliväsyneenä) ja me saamme omaa aikaa. Eli kun kuulen, että miten sitä nyt jaksaa kauheesti nähdä vaivaa tai nipottaa rutiineista ja nukkumaan menosta, voin todeta, että tämähän on juuri "laiskan" vanhemman lastenhoitoa parhaimmillaan. Pääsee niin paljon helpommalla kun lapsi on kylläinen (ei kitise sitä), menee nukkumaan aikaisin (jää omaa aikaa). Mutta se on tietenkin lapsesta kiinni nukuttaako öisin ja pysyykö terveenä. Kun sairastetaan, kaikki menee miten menee...mutta se onkin asia aivan erikseen.

Täytyy vielä Stockasta mainita sen verran, että kävimme katsomassa tänään lastenkenkiä, koska pikkuinen tarvitsee kesäkengät parin viikon päästä. Saimme kyllä todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Siinä ei auttanut tuijottaa merkkiä tai väriä vaan myyjä sovittu pojan jalkaan monet parit ennen kuin löydettiin juuri sopivat joka kohdasta. Ihan hyvää koulutusta samalla äidille :), että minkälainen kenkä tukee kehittyvää jalkaa.

Hänen oma rutiininsa on ojentaa ulkoilun jälkeen ulkovaatteet minulle yksi kerrallaan, että voin laittaa
ne kaappiin :).