Olen miettinyt sukupuolineutraalia kasvatusmallia ja sitä, toteutetaankohan me moista ja minkä verran ylipäätään haluamme toteuttaa. Se täytyy myöntää etten ole ostanut pojalleni vaaleanpunaisia vaatteita vielä mutta punaisia kylläkin. Kuitenkin enimmäkseen hänellä on sinistä, koska pidän itse väristä. Lelut ovat suurimmaksi osaksi tulleet lahjoina ja ne ovat varsin sopivia pojille mutta kirjat ja eläimet, joilla hän paljon puuhastelee ovat neutraaleja. Haluan tukea pojassakin empatian tunteita ja hoitoviettiäkin ja hankimme hänelle nuken jos se vain yhtään kiinnostaa, mutta tähän asti ei ole kiinnostanut. Hänellä on nalleja ja muita pehmoleluja mutta nekin saavat olla aika lailla rauhassa. Ainoastaan unileluja halitaan antaumuksella. Sen sijaan autoja ja kulkupelejä hän jaksaa järjestellä riviin ja ajella ympäriinsä. Joskus kun olemme kylässä, jossa on pieni tyttö ja olen näyttänyt nukkea, ei se saa minkäänlaista kiinnostusta heräämään mutta autot ja pallot sitäkin enemmän. Ja kummallista on sekin, että jos ulkoa kuuluu vaan minkäänlaisen menopelin ääni, hän ryntää ikkunaan jos ehtisi edes vähän vilkaista. Tähän emme ole johdattaneet. Pojat taitavat todellakin olla poikia. Ja saa hän ollakin. Mitäs sitä nyt väkisin veivaamaan tyttöjen juttuihin. Mutta kuitenkin haluan osoittaa, että hänen ei tarvitse olla äijämäinen riehuja nyt eikä koskaan vaan hänen rauhallinen luonteensa saa viedä ja sen mukaan sitten joskus ihmetellään esimerkiksi harrastusvalintoja.
Kotona malli on se, että äiti remppaa myös ja isikin laittaa ruokaa. Siivous tosin on nykyään enemmän mun kontolla, koska olen kotona ja ehdin hyvin tässä muun ohella. Meidän taitaa olla helpointa opettaa sukupuolisuvaitsevaisuutta näyttämällä itse mallia, että kaikki pystyvät tekemään kaikkea sukupuolesta riippumatta. Haluan, että lapsi pitää myös normaalina esimerkiksi perheitä, joissa voi olla kaksi äitiä tai kaksi isää. Ja lapsethan syntyvät suvaitsevaisina, meistä vanhemmista se on sitten kiinni.
Kaikki kokkaa.
Emile Henryn Tagine-padassa voi valmistaa myös intialaista ruokaa. Perjantaina ystäväperheellemme mieheni valmisti intialaisittain kanaa ja lammasta.
Lauantain kruunasi ystävät, joita nähtiin pitkästä aikaa. Nyt olin vuorostani minä kokkina ja tein Rachel Rayn innoittamana texmex hampurilaisia. Guacamole valmistumassa.
Tuliaiskukat piristävät ihanasti vielä tätä harmaata maanantaita :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti