No siis oli meillä tänään mutta muuten leivotaan kun siltä tuntuu. Maatilalla isovanhemmillani kuitenkin leivottiin joka maanantai eikä siitä sen suuremmin sovittu, se oli itsestäänselvyys. Lapsuuteni kesinä maanantaisin leivinuuni oli lämpenemässä jo hyvissä ajoin heti lypsyn jälkeen ja herättyäni tiesin, että kohta on minunkin pikkukäsistäni apua kun leivotaan parisataa karjalanpiirakkaa, rieskoja, pullaa ja kakkuja. Sukulaisia oli kesäisin niin paljon tilalla, että kaikki meni. Vieläkin on ihana mennä isovanhemmilleni jos mummo on juuri leiponut (ja yleensä on), se tuntuu niin kotoisalta. Lapsuuden mallin vuoksi luultavasti pidän leipomisesta edelleen ja haaveeni olisi oma leivinuuni. Ehkä se haave joskus toteutuu.
Toivoakseni jonkinlainen jauhopeukalo tulisi myös omalle lapselleni ja nyt hän jo mielenkiinnolla katselee mitä teen ja kaikki kipot ainakin kiinnostavat.
Tänään leivoin paria suosikkipiirakkaani; sienipiirasta ja savuporopiirasta. Pidän keskiviikkona Lingon & Blåbär -lastenvaatekutsut ja sinne olen alkanut leipomaan tarjottavia. Ihana saada vanhoja ystäviä ja uusi mammakavereita kylään. Vieraat ovat aina hyvä juttu!
Sienipiiraaseen sain erinomaisen vinkin hyvältä tuttavaltani; täytteeseen metsäsienien ja purjon lisäksi mukaan laitetaan omenakuutioita. Kannattaa kokeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti