Mutta niin kovin rakas. Ei mulle, mutta miehelleni. En tiedä ketään toista, jonka luona asuisi täytetty lintu ja en olisi uskonut, että itsekään moisen kanssa asun. Kun mieheni pappa kuoli sai hän valita jonkun perintökalun itselleen ja hänen mukaansa lähti kurki, joka on kuuleman mukaan myöhemmin nimetty Pahakurjeksi. Kurki on sittemmin kiertänyt opiskelukämpät, nähnyt juhlat jos toisetkin ja elänyt varmasti railakkaampaa elämää kuin papan luona viimeiset vuodet. Meillä linnulla on tällä hetkellä oikeastaan oma huone alakerrassa. Siellä se katselee ikkunasta ulos takapihalle kirjastohuoneesta. Kurki sopii sinne hyvin, sillä huoneesta löytyy muitakin perintökaluja minun puoleltani ja mm. ihania vanhoja kirjoja. Kaikkia en ole itsekään vielä lukenut mutta siinä mielessä on hauskaa, että jos tarvitsen lukemista heti ja varsinkin jonkun klassikon, voin hakea sen omasta hyllystä. Kepeää pokkarilukemista tulee kuitenkin hankittua aika paljon ja välillä nolottaa edes laittaa niitä hyllyyn...
Se hyöty tästä linnusta on, että ainakin poikamme oppii varmasti miltä kurjet näyttävät ja saattaa ehkä innostua muutenkin linnuista. Tällä hetkellä hän jaksaa hyvinkin mielenkiinnolla katsella ikkunasta lintujen touhuja jos niitä hänelle osoittelen. Itse tunnistan lintuja surkeasti mutta siihen löytyy apua lasten lintukirjasta, joka todellakin hankitaan meille sitten, kun alkaa kyselyvaihe. No kyllä nää suht. perinteiset linnut vielä menee mutta närhi piti jo käydä tarkastamassa netistä kun se meidän pihalle eksyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti