Elämäni kotiäitinä alkoi vuonna 2011.

Kodin kaunistajana ruokailuryhmä; pöytä Arabescato-marmoria ja Arne Jacobsenin Seiska-tuolit.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Nyt se alkaa

Mietin pitkään blogin aloittamista mutta nyt tuntuu, että on sopiva hetki. Olen ollut noin vuoden kotiäitinä hoitaen kohta puolitoistavuotiasta poikaani kotona. Arki on asettunut jonkinlaisiin uomiinsa, vaikka aika tuoreilla taidoilla tässä mennään, niin kuin kasvatustyötä ajatellen. Mutta tää on mun juttu! Tuntuu tosi hyvältä hoitaa itse poikaani ja varsinkin kun tiedän, ettei tämä olotila ole tullut jäädäkseen vaan palaan töihin viimeistään hoitovapaan päädyttyä. Otan tästä nyt kaiken ilon irti. Ilmeisesti meillä on käynyt hyvä tuuri, kun lapsemme ei ole juurikaan valvonut öitä, vaan hän on nukkuvaa sorttia ja se jos mikä on pitänyt minutkin pirteänä lähes koko ajan. Ehkäpä juuri siitä syystä olen mielelläni keskittynyt myös kivialan yrityksen markkinointiin ja remontoinut taloamme. Puhtia on riittänyt.

Ajattelin täällä kertoa remonttimme edistymisestä ja uusista haaveista ja suunnitelmista taloamme koskien. Paljon on jo saatu aikaan ja vielä riittää tehtävää. Lisäksi elämän pienet ilot saattavat löytää tiensä tänne. Lähestyn asioita aika positiivisella mielellä ja se varmasti näkyy kirjoituksissani. En voi sanoa etten stressaa asioista ja otan rennosti mutta uskon, että kaikki kääntyy aina parhain päin...ja ihme kyllä, niinhän ne asiat ovat tuppaantuneet menemään.




Vuoteen on mahtunut pari lomaa ja tässä olemme vaeltamassa Saksan alpeilla. Poikamme oli 8kk ja matkusti vuorilla isän selässä Deuterin lastenrinkassa. Hän viihtyi siellä varsin hyvin. Vaellus on perheemme yhteinen harrastus.


Kiitospäivää vietimme New Yorkissa.

Askelia Central Parkissa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti