Ihanan rauhallinen pääsiäinen

Tämä pääsiäinen vietettiin tarkoituksella kotona ja mahdollisimman rennosti. En edes maalannut paria kynnystä, jotka olin suunnitellut ja en aio maalata huomennakaan :). Yläkertamme lattia uusittiin viime viikonloppuna ja sen jäljiltä olisi vielä pientä puuhaa, mutta ei nyt...katsotaan ensi viikolla. Torstai alkoi puhtailla ikkunoilla, kun odotetut ikkunanpesijät saapuivat ja homma hoitui todella nopeasti ja hyvin, kyllä kannatti! Koko koti näyttää nyt puhtaalta ja kevät aurinko saa häikäistä. Viime aikoina on ollut niin paljon puuhaa, että apu tuli tarpeeseen. Oli myös hyvä idea jäädä kotiin perheen kesken, koska kaikenlaista reissua on taas tulossa ja viikonloput buukattu toukokuulle asti.
Kotiäitinä/kotona töitä tekevänä ovat ystävät entistä tärkeimpiä. Arkipäivinä sosiaalisia suhteita  löytyy lapsen kanssa harrastuksista, muskarista yms. ja mamma/lapsitapaamisista, jotka koen todella tärkeiksi. On kivaa jutella lapsista niiden kanssa, jotka ovat tismalleen samassa tilanteessa ja käydään elämässä läpi samanlaisia juttuja. Mutta sitten tulevat ne ystävät, joille olen ollut jonkun äiti vasta puolitoistavuotta. Puhetta saattaa syntyä muustakin kun omasta lapsesta ;). Omia ystäviä on kiva nähdä ihan itsekseenkin mutta koska olemme mieheni kanssa kummatkin sosiaalisia ja meillä on paljon myös yhteisiä ystäviä, on hauskaa kutsua vieraita kotiimme. Varsinkin nyt kun olemme lapsiperhe. Tykkäämme kokata ja lapsellamme on aika säännöllinen rytmi, niin hän pääsee ajoissa nukkumaan omaan sänkyynsä. Illanvietot ovat kyllä aikaistuneet huomattavasti :). Mutta onneksi on mahtavia ystäviä ja heidän kanssaan usein huomaa, että joo, tottakai lapsi muuttaa elämää ja rytmiä mutta ei se meidän persoonaa ole muuttanut. Samoja tyyppejä mutta sen lisäksi äiti ja isi.

Parsaa, lammasta, varhaisperunoita...

Sunnuntaiaamun sämpylät leivoin luonnonjogurttiin, joka teki niistä pehmeitä ja kuohkeita.

Oi remonttia, remonttia...

Se juttu on marmori

Lueskelin uusinta Deko-lehteä ja en oikeastaan ihmetellyt, että marmorihuonekaluja ja -esineitä esiteltiin lehden sivuilla. Asiakkaat ovat kyselleet jo pitkään marmorin perään ja teettäneet mm. keittiöntasoja. Juttu lehdessä alkoi sillä, että kehoitettiin kaivamaan esille kasarimarmoritarjottimet ja morttelit. No miksei mutta onhan tälle vuosikymmenelle ideoidut marmoriset esineet myös tämän hetken näköisiä. Esimerkiksi meidän omaa tuotantoa olevat sohva- ja sivupöydät.
Marmoriset keittiöntasot ovat todella ylellisen näköisiä. Kuitenkin niiden kanssa on otettava huomioon, että kyseessä on huokoinen kivi, joka ei kestä unohtuneita marjamehutahroja. Ne värjäävät tummuneen kohdan. Tosin, jos kyseessä on suhteellisen kuviollinen marmori, ei tummuneet kohdat hyppää silmille. Meillähän ruokapöytämme on marmoria ja punaviinipisarat eivät juurikaan erotu, koska harmaata ja mustaa kuviointia on pöydässä niin paljon. Marmoritason pintaa voidaan käsitellä suoja-aineella mutta se ei takaa sitä, että kivi kestäisi samalla tavalla värjääviä tahroja kuin graniitti.
Jos tekee itse suklaata tai väkertää marsipaanista, on marmori mahtava alusta. Jenkeissä candyapple-paikoissa oli marmoripöydät, joissa herkkuja valmistettiin ja muistan yhden ihanan jäätelöbaarin, jossa ensin valittiin jäätelöt, sitten niihin sekoitettavat herkut esim. pähkinät ja suklaarakeet ja mestari lykkäsi kaikki kasaan marmoripöydälle, muokkasi lastoilla seoksen ja asetteli vohveliin.
Lehdessä esiteltiin myös neliskanttinen marmorinen leikkuulauta. Leikkuulautoja voi tehdä toki muistakin kivistä ja mä suunnittelin omiin valmistujaisiini kalkkikivestä tarjoilualustat, jotka toimii myös leikkuulautana.

Sohvapöytä ja sivupöytä Sokeripala ovat Bianco Nuvolato marmoria. Ne ovat saman korkuiset ja voidaan asettaa esim. peräkkäin tai vierekkäin niin, että myötäilevät kulmasohvaa. Emme halunneet valmistaa pöytiämme sisäkkäin asettuviksi mutta sehän on toki mahdollista. Marmori on todella kirkas ja kuultaa kauniisti valoa. Kiveä, mutta näyttää kevyeltä.

Kalkkikiveä tarjoilualustoina.

Pahakurki, ehkä kaamein sisustuselementti?

Mutta niin kovin rakas. Ei mulle, mutta miehelleni. En tiedä ketään toista, jonka luona asuisi täytetty lintu ja en olisi uskonut, että itsekään moisen kanssa asun. Kun mieheni pappa kuoli sai hän valita jonkun perintökalun itselleen ja hänen mukaansa lähti kurki, joka on kuuleman mukaan myöhemmin nimetty Pahakurjeksi. Kurki on sittemmin kiertänyt opiskelukämpät, nähnyt juhlat jos toisetkin ja elänyt varmasti railakkaampaa elämää kuin papan luona viimeiset vuodet. Meillä linnulla on tällä hetkellä oikeastaan oma huone alakerrassa. Siellä se katselee ikkunasta ulos takapihalle kirjastohuoneesta. Kurki sopii sinne hyvin, sillä huoneesta löytyy muitakin perintökaluja minun puoleltani ja mm. ihania vanhoja kirjoja. Kaikkia en ole itsekään vielä lukenut mutta siinä mielessä on hauskaa, että jos tarvitsen lukemista heti ja varsinkin jonkun klassikon, voin hakea sen omasta hyllystä. Kepeää pokkarilukemista tulee kuitenkin hankittua aika paljon ja välillä nolottaa edes laittaa niitä hyllyyn...
Se hyöty tästä linnusta on, että ainakin poikamme oppii varmasti miltä kurjet näyttävät ja saattaa ehkä innostua muutenkin linnuista. Tällä hetkellä hän jaksaa hyvinkin mielenkiinnolla katsella ikkunasta lintujen touhuja jos niitä hänelle osoittelen. Itse tunnistan lintuja surkeasti mutta siihen löytyy apua lasten lintukirjasta, joka todellakin hankitaan meille sitten, kun alkaa kyselyvaihe. No kyllä nää suht. perinteiset linnut vielä menee mutta närhi piti jo käydä tarkastamassa netistä kun se meidän pihalle eksyi.

Lukeminen lapsesta ja lapselle

Ollessani raskaana en ollut juurikaan kiinnostunut lukemaan lapsen kasvatuksesta tai oikeastaan mistään koko aiheeseen liittyvästä. En liittynyt mammapalstoille enkä jaksanut niitä lukea muutenkaan. Pääasiassa ihmettelin miten koko aihe ketään voisi niin intohimoisesti kiinnostaa. Yhden opuksen ostin kotoisesta Akateemisesta Kirjakaupasta ja sekin liittyi pääosin siihen mitä vatsani sisällä missäkin vaihetta raskautta tapahtui. Sen verran lahjakkaasti olin unohtanut biologian tuntien opit, että kertaus todellakin teki terää.
Mutta annas olla kun sain palleron syliini ja mukana ei tullut käyttöohjetta...aloitin aika ankaran lukemisen kaikkeen käytännön asioihin liittyvästä ja myös siitä kasvatuksesta. Sain kuulla useaan otteeseen, että mitä ihmettä sä nyt luet, anna mennä omalla painolla. Mutta pakkohan jostain oli saada faktaa siitä kuinka kauan pulloja oikeaoppisesti keitetään ja miten hoidetaan esim. vauvan flunssaa kotikonstein. Lukeminen ei siis mennyt hukkaan vaan lievensi epävarmuuteni tasoa ja hyvin on pärjätty.
Koska lapseni on tällä hetkellä kotihoidossa ja opetan hänet itse syömään, puhumaan ja käymään potalla yms., olen mielelläni kerännyt tietoa. Se ei tarkoita sitä, että pyrin täydellisyyteen, vaan yritän nyt ensikertalaisena jotenkin selviytyä näistä haasteista kunnialla. Kun kokemusta ei ole, niin ei ole kyllä ollut hajuakaan missä vaiheessa mini-ihmisen tulisi tehdä tarpeensa pottaan eikä vaippaan. Onneksi näissäkin opeissa on sen verran variaatioita ettei aina tarvitse noudattaa sitä ankarinta neuvoa vaan sitten on aika käyttää sitä omaa järkeä.
Nyt kun tässä on kohta puolitoista vuotta harjoiteltu, niin niitä omia mielipiteitäkin alkaa jo ihan "kivasti" löytymään. Ei kaikesta tarvitse julkisesti vaahdota, mutta mitä mielessäni joskus ajattelen, niin se on sitten toinen juttu...ja kukapa ei niin tekisi.
Ajattelin ottaa nyt kantaa lapselle lukemisen tärkeyteen. Olen ollut opiskeluaikanani tekemisissä lastenkirjojen kanssa ja jo silloin sain oppia niiden tärkeydestä lapsen puheen kehitykselle. Meillähän nämä ensimmäiset sanat ovat nyt juuri ajankohtaisia. Sain tässä hiljattain kuulla terveydenhoitoalan ammattilaisesta, joka ihan tosissaan kertoi miten hänen lapsensa puhe kehittyy hienosti katsomalla lastenvideoita??? Jo näin amatööri/ensikertalaisäitikin on lukenut sen verran perusoppaasta, että nimenomaan lukeminen lapselle kehittää hänen puhetta ja videoista ei ole juuri mitään hyötyä. Toki meilläkin puuhapeteä katsotaan mutta ei sen vuoksi, että siitä olisi oikeasti jotain hyötyä, vaan sen vuoksi, että mies viihtyy :). Kohtuudella tietenkin, mutta katsotaan. Pikkukakkonenkin on mielestäni edelleen varsin rakastettava. Lääkiksessä oleva siskoni juuri kertoi heidän luennollaan käsiteltäneen tutkimusta lasten puheen kehityksestä. Oli verrattu lapsiryhmiä, joille luettiin tai he katsoivat lastenohjelmia. Niiden puhekyky joille luettiin, kehittyi paremmin. Eli uusinkin tutkimustieto tukee käsitystä edelleen.

Aurinkoista maanantaita ja niin kuin Hesarin kirjoituksessa kiiteltiin meitä veronmaksajia lapsiperheen näkökulmasta -meillä on hienot kirjastot!

Vessalukemista

Sitä en suosittele kenellekään, koska pitkään istumisen on todettu olevan epäterveellistä ;).
Meillä WC:t pyöri ajatuksissamme raskausaikanani, koska silloin niiden remontit suunniteltiin ja toteutettiin. Muutoksen kokivat alakerran pikkutoilet ja yläkerran kylpyhuone. Alusta asti oli selvää, että emme käytä keraamisia kaakeleita vaan luonnonkivilaattaa seinissä ja lattioissa sekä tasoissa kiveä. Kummatkin WC:t haluttiin johdonmukaisesti samaan tyyliin ja niihin käytettiin samoja pintamateriaaleja ja kalusteita.
Mieheni on vieraillut moneen otteeseen ja minäkin pari kertaa Veronan maailman suurimmilla kivimessuilla. Siellä näkee kaiken maailman kauniit kivet mutta mä olen erityisen ihastunut italialaiseen kalkkikiveen ja marmoriin. Marmorista tulee usein mieleen Carraran hiukan harmaaseen vivahtava marmori mutta se on vain alkusoittoa...esimerkiksi täysin vitivalkoinen Bianco Nuvolato -marmori on taas aivan jotain muuta.
Me päätimme valita italialaista kalkkikiveä. Seinät laatoitettiin suurilla 30x60 Travertino Classico -laatoilla. Tämä huokoinen kivi on pintakäsitelty sementillä, eli reiät tukittu. Tasot ovat samaa kiveä mutta niiden pintakäsittely on eri. Ne on sivelty kirkkaalla liima-aineelle, jolloin huokoiset reiät näkyy ja antaa rustiikin tuntua mutta pinta on käsin kosketeltaessa täysin sileä. Lattian mosaiikkilaatta on myös samaa kiveä ja siinä on lisäksi tumman ruskeaa Travertino Nocea. Italiassa näitä ihania kalkkikiviä näkyy usein julkisissa tiloissa ja hotelleissa.
Alakerran saunaosastomme odottaa vielä remontoijaa ja väriäkään ei ole vielä päätetty. Kotimme on aika maanläheinen ja mitään hirveän räväkkää sinne tuskin tulee. Tummanharmaa marmori on kyllä aika varteenotettava vaihtoehto. Kun vietimme hääyötä Kämpissä, oli huoneemme kylpyhuone kauttaaltaan tummanharmaata marmoria ja se näytti tosi kauniilta, tosin sitä voisi raikastaa vielä valkoisella. Mutta sen aika ei ole vielä.

New York -se lapsiystävällisempi kaupunki

Matkustin ensimmäisen kerran lapsen kanssa New Yorkiin viime marraskuussa. Olen lomaillut USAssa  omassa lapsuudessani ja aikuisena, idässä ja lännessä, sekä opiskelin yliopistovaihdossa Etelävaltiossa. Joten väitän tietäväni jotain sikäläisestä palvelualttiudesta ja ystävällisyydestä. Toki jollekin herää nyt ajatus teennäisestä hymystä. Mutta, jos saan palvelua kaupoissa ja ravintoloissa ja asiani hoituvat muutenkin mutkattomasti, niin sama se mulle on miten aidosti hymy puoleeni suodaan. Kohteliaisuus on mielestäni aina hyvä juttu. Ja kyllä musta tuntui vietettyäni pikkukaupungissa vähän pidemmän aikaa, että ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita siitä kuka olen ja millainen on kotimaani.
Nyt tuli kuitenkin yllätyksenä se, miten lapsiystävällinen kaupunki on New York. Rullasimme rattailla ihmisvilinässä ja tuntui, että aina saimme tietä ja tilaa. Ja ihmiset, siis jopa teinit jaksoivat ihastella meidän 1v.1kk. ikäistä poikaamme ja ihan kadulla vastaan tullessa. Kaupanmyyjistä ja tarjoilijoista puhumattakaan...he käyttäytyivät kun pikkuisemme olisi ainoa lapsiasiakas ja jaksoivat leperrellä loputtomasti.
Lomaviikkomme oli Thanksgiving -viikko ja kaupungissa oli vielä normaalia enemmän ihmisiä ja hulinaa ja alennusmyyntejä. Black Friday alkoi meidän perheessä aamuyöllä, kun aikaero laittoi rytmit sekaisin. Me hyödynnettiin herääminen ja kipaistiin kaupoille siinä 06.00 aikaan. Se oli oikeastaan ainoa aika mennä tsekkaamaan alennusmyynnit jos siltä tuntuu, koska yöshoppaajat olivat jo menneet nukkumaan ja klo 09.00 kadut olivat mustanaan väkeä. Hauska reissu oli esim. Victoria's Seacretille palleroisen kanssa kahdestaan kun mieheni pistäytyi muualla. Liikkeessä olimme ainoat asiakkaat kuuden myyjän kanssa. Joululaulut soivat, yksi myyjistä jorasi rattaissa istuvan poikani kanssa, joka kikatti ja minä sain rauhassa tehdä ostoksia :). Koko kaupungissa ei tuntunut siltä, niin kuin välillä täällä, että anteeksi, että vaununi on olemassa. Stockan hissiin on yleensä aina tunkemassa ensin teini tai seniori ja sitten katsotaan, että hyvänen aika meinataanko nuo vaunutkin tänne änkeä. Harvoin annetaan tietä ja hymyillään lapselle. Tuoreena äitinä en ennen tätä juurikaan ajatellut. Oikeastaan hyväksyin sen, että liikun kaupungilla mutta yritän varoa muita parhaani mukaan. New York avasi silmäni; miksi mun pitäisi pyydellä anteeksi maksavana asiakkaana lastani. Lapsista kasvaa uusia asiakkaita ja kulttuurin kuluttajia. Ja hei, ne nyt vaan on osa elämää ja kaupunkikuvaa.


Macy's thanksgiving parade

Rahikaisen uusi elämä

Pikkuruinen perintö-rahini on ollut käytössä ainakin 1900-luvun alussa mutta en tiedä sen tarkkaa ikää. Pitäisi ehkä pistäytyä Antiikkia Antiikkia -ohjelmassa :). Se on minulle erityisen rakas, sillä kun lapsuudessani kyläiltiin isosedälläni, oli se juuri sopiva istuin pienelle tytölle. Rahin päällinen oli huonossa kunnossa ja olen verhoillut sen valkoisella alcantaralla, ihan niittipyssyllä niittasin kankaan rahin alaosaan. Edelleen rahi nitisee ja natisee mutta se on käytössä ja jo nyt puolitoistavuotiaamme istuskelee siinä mielellään olohuoneessa leikkien lomassa.

Valmistaudutaan viikonloppuun. Tiedossa on ystäviä, perheen yhteistä aikaa ja minulla hiukan tilinpäätöshommia.