Keittiökeskustelua

Suomalaiset rakastavat graniittia, totesi eräs keittiömyyjä. Ja miksi ei rakastaisi? Olen asunut kolme kertaa remontin keskellä; ensin pikkuasunnossa, sitten tilavammassa asunnossa Kruununhaassa, joka koki täydellisen muodonmuutoksen ja nyt on vuorossa puutalo. Joka kerta on keittiööni löytänyt tiensä graniittitaso, tosin Krunassa yhden seinän taso oli puuta. No tämä lämpimäksi kehuttu ja kaunis puutaso olikin sitten käytössä aivan jotain muuta kuin kivi. Kuumaa peltiä siihen oli turha kuvitellakaan laskevansa ilman alustaa ja marjat yms. värjäävät elintarvikkeet käsittelin visusti kivellä. Mutta tulipahan kokeiltua.

Täällä remontoitiin keittiö niin, että rungot jätettiin ja niitä maalattiin ja vaihdettiin ovet, vetimet ja tasot. Keittiön malli on hyvä ja samoin hyllyt, niin mitäs niitä turhaan purkamaan. Koneista vaihdettiin vain liesi. Pari jääkaappi/pakastinyhdistelmää ja astianpesukone eivät ole rosteria vaan valkoiset ja meille siis kakkosvaihtoehto mutta toimivia laitteita emme missään nimessä vaihda. Sitten kun tulevat tiensä päähän, hankimme sen ykkösvaihtoehdon.

Tasoksi valitsimme mustimman graniitin mitä löytyy ja se on Nero Assoluto. Välitilan vanhojen kaakeleiden päälle liimattiin valkoinen komposiitti, joka siis valmistetaan kivimassasta ja liima-aineista. Tämä komposiitti on erittäin helppo asentaa ja se on osoittautunut käytössä aivan mielettömän hyväksi. Tahrat eivät paista samalla tavalla kuin lasissa tai rosterissa välitilassa ja se on helppo pyyhkiä. Ei tarvitse kiillottaa.

Riviera Maisonin ihania juttuja löytyy tästä kodista sieltä ja täältä.

Tämän koripunosalusen ja kuvun löysin Kauniaisista Pannacotasta.

Vauvan huoneesta pojan huoneeksi

Vauvan huone sisustettiin entiseen kirjastohuoneeseen ja kirjahylly siirtyi alakertaan vierashuoneeseen, joka myös remontoitiin alusta loppuun. Vauva nukkui ensimmäisen vuotensa meidän makuuhuoneessa ja siirtyi siitä luontevasti melkein viereiseen huoneeseen. Huone ei ole iso ja nyt siellä on pinnasänky sekä taaperon sänky odottamassa. Kun päästään vauvansängystä ja hoitopöydästä, saadaan huoneeseen lisää tilaa leikkeihin.

 Huoneen takaseinän maalasin Tikkurilan metallinhohtoisella harmaalla maalilla.

Uudet kirjat pääsivät hyllyyn (osa jo syötyjä) ja minun ja mieheni vanhat lastenkirjat odottavat kaapissa toista hyllyä.

Ensimmäiset kengät. Poikamme isotäti hemmottelee ihanilla vaatetuliaisilla.

Tuoli on mieheni opiskelukämpän vanha kulahtanut ruokapöydän koivutuoli, jonka olen hionut ja maalannut kalustemaalilla. Päällystin sen Linumin vahvalla vahamaisella kankaalla.

Huoneen lattia oli kokeilu ja sellaiseksi saa jäädäkin. Parketti hiottiin sähkökäyttöisellä pienellä hiomakoneella ja valkolakattiin. Tulos ei ole siisti ja se naarmuuntuu yllättävän helposti. Lattia laitetaan uusiksi maaliskuussa koko yläkertaan.

Portaat valmistuivat

Portaat remppasin itse alusta loppuun, vaikka yleensä meillä päätekijä on mieheni. Se täytyy myöntää, että vanhoista ja kuluneista mäntyportaista ei saa uusia mutta olen lopputulokseen tyytyväinen ja se kai on pääasia, kun itse niiden kanssa asun. Juteltuani ammattilaisen kanssa tiesi hän kertoa, että paras lopputulos saadaan, kun portaat puretaan ja osat maalataan erikseen. Meille se ei tullut kysymykseen, koska portaat ovat käytössä koko ajan. 

Hioin ja maalasin portaat viiteen kertaan. Ensin pohjamaali, joka auttoi Betolux-lattiamaalia tarttumaan ja sen jälkeen neljä kerrosta lattiamaalia. Kaiteet maalasin kolmeen kertaan kalustemaalilla.

Hyvä vinkki löytyi netistä; porrasosat kannattaa maalata siten, että aina keskitytään joka toiseen askelmaan kerralla ja ne askelmat, joihin voidaan astua, merkataan wc-paperirullilla. Porrasremonttini kesti parisen viikkoa, koska hioin ja maalasin aina pojan palleroni päiväuniaikaan ja iltaisin, kun hän meni nukkumaan. Kärsivällisyys kuitenkin kannatti, koska maalikerrokset saivat rauhassa kuivua.

Portaikon seinän ja yhden takkahuoneen seinistä maalasin harmaaksi. Seinää on korjattu kivellä ja terassin ovenpielet listoitettu kivellä.

Nyt se alkaa

Mietin pitkään blogin aloittamista mutta nyt tuntuu, että on sopiva hetki. Olen ollut noin vuoden kotiäitinä hoitaen kohta puolitoistavuotiasta poikaani kotona. Arki on asettunut jonkinlaisiin uomiinsa, vaikka aika tuoreilla taidoilla tässä mennään, niin kuin kasvatustyötä ajatellen. Mutta tää on mun juttu! Tuntuu tosi hyvältä hoitaa itse poikaani ja varsinkin kun tiedän, ettei tämä olotila ole tullut jäädäkseen vaan palaan töihin viimeistään hoitovapaan päädyttyä. Otan tästä nyt kaiken ilon irti. Ilmeisesti meillä on käynyt hyvä tuuri, kun lapsemme ei ole juurikaan valvonut öitä, vaan hän on nukkuvaa sorttia ja se jos mikä on pitänyt minutkin pirteänä lähes koko ajan. Ehkäpä juuri siitä syystä olen mielelläni keskittynyt myös kivialan yrityksen markkinointiin ja remontoinut taloamme. Puhtia on riittänyt.

Ajattelin täällä kertoa remonttimme edistymisestä ja uusista haaveista ja suunnitelmista taloamme koskien. Paljon on jo saatu aikaan ja vielä riittää tehtävää. Lisäksi elämän pienet ilot saattavat löytää tiensä tänne. Lähestyn asioita aika positiivisella mielellä ja se varmasti näkyy kirjoituksissani. En voi sanoa etten stressaa asioista ja otan rennosti mutta uskon, että kaikki kääntyy aina parhain päin...ja ihme kyllä, niinhän ne asiat ovat tuppaantuneet menemään.




Vuoteen on mahtunut pari lomaa ja tässä olemme vaeltamassa Saksan alpeilla. Poikamme oli 8kk ja matkusti vuorilla isän selässä Deuterin lastenrinkassa. Hän viihtyi siellä varsin hyvin. Vaellus on perheemme yhteinen harrastus.

Kiitospäivää vietimme New Yorkissa.

Askelia Central Parkissa.